Antiikin Roomasta on tarinaa syntynyt: brittikirjailija Robert Harris jatkaa Salaliitto-kirjassaan (Rooma-sarjan toinen osa) Ciceron tarinaa. Cicero (106 - 42 eaa) oli kuulu roomalainen puhuja, lakimies, poliitikko ja kirjailija.
Ciceron politiikan tavoitteena oli Rooman tasavallan säilyttäminen aikana, jolloin se alkoi väistämättä murentua. Ahneimmin valtaa hamuaa häikäilemätön Gaius Julius Caesar, jota vastaan Cicero käy ainoilla, joskaan ei vähäisillä aseillaan, älyllä ja puhetaidolla.
Tämä onkin Harrisin teoksessa mielenkiintoisinta: Roomasta kertovissa romaaneissa, elokuvista puhumattakaan, miekat heiluvat ja legioonat marssivat. Salaliitossa Ceasarin ja Pompeiuksen legiooniin viitataan vain ohimennen. Suurimmat ja tärkeimmät taistelut käydään senaatissa, ja niissä Rooman mahtimiesten huviloissa, joissa miehet punovat juoniaan toistensa pään menoksi.
Kutsuttakoon kirjaa siis poliittiseksi trilleriksi ja sellaisenaan se on kelvollinen: kerronta tiivistyy loppua kohti ja Ciceron syöksykierre, jossa hän lopulta menettää kaiken ja joutuu lähtemään maanpakoon, on iskevästi kuvattu.
Löytyykö kirjasta sitten viestiä tai kommenttia nykyajalle? Ainakin rattopoika Clodiuksen vaiheet. Huikentelevainen mahtiperheen vesa aiheuttaa skandaalin ja senaatti on jo lähettää hänet maanpakoon, mutta Clodius ottaa ja kääntyy patriisista plebeijiksi, saa rahvaan puolelleen ja onkin yllättäen kansan keskuudessa valtavan suosittu. Näin kääntyy musta valkoiseksi: polittista opportunismia ja mielikuvavaikuttamista parhaimmillaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti