tiistai 26. heinäkuuta 2011

Roomasta (taas) ja sen kestävyydestä

Rooman valtakunnan tuho on kaikkien tuhojen äiti, johon lienee verrattu kaikkia myöhempiä yhteiskuntien romahduksia.

Näinhän se on yleensä nähty: barbaarilaumat vyöryivät rajojen yli, polttivat Rooman, tappoivat ja tuhosivat. Sanalla sanoen katkaisivat hyvät juhlat.

Tottahan barbaarit tulivat, niin gootit kuin hunnitkin, mutta Adrian Goldsworthy muistuttaa kirjassaan (nimeltään ytimekkäästi Rooman valtakunnan tuho), että barbaarit olivat lopultakin seuraus eivätkä syy.

Goldsworthy kertoo imperiumin tuhon alkaneen valtakunnan sisältä päin: kun Rooma sortui jatkuviin sisällissotiin 200-luvulta alkaen, keisareille tuli tärkeimmäksi taata oma valtansa ja hengissä pysyminen, valtakunnan etu oli toissijaista. Sama menttaliteetti valui alaspäin, niin että lopulta koko roomalainen hallintokoneisto unohti, mitä varten se oli olemassa. Mitä tästä seurasi? Korruptiota, tehottomuutta, välinpitämättömyyttä yhteisiä asioita kohtaan.

Keskusvalta rapautui ja alkoi ulkoistaa tehtäviään, kunnes sodatkin käytiin barbaarikansoista palkatuilla armeijoilla, jotka olivat uskollisia korkeintaan johtajalleen. Niinpä ei ollut harvinaista, että jokin armeijan yksikkö jossain provinssissa huudatti uudeksi keisariksi oman päällikönsä ja sisällissotien kierre sai taas uutta vauhtia.

Nykyään etenkin U.S.A:ta verrataan usein myöhäisantiikin Roomaan. Näin tekee myös Goldsworthy, joskin hän muistuttaa, että turhan suoria yhtäläisyysmerkkejä ei voi ainakaan vielä vetää. Tottahan Yhdysvallatkin jo ulkoistaa sotiaan yksityisille armeijoille, mutta vielä ollaan kaukana siitä, että jonkun Oy Sota Ab:n johtaja huudattaisi itsensä Kaliforniassa uudeksi presidentiksi Barack Obaman tilalle.

Goldsworthy kertoo rakenteista ja hyvä näin: toisen tarinan ja ihmettelyn aiheeksi jää sitten Rooman keisareiden mielenlaatu. Sarja on pitkä Augustuksesta alkaen, mutta harva heistä kuoli vanhuuteen ja mitä pitemmälle antiikki ehti, sitä lyhyemmäksi valtakaudet kävivät. Yleisin tapa kuolla oli salamurha.

Mikä sai nämä miehet kuitenkin tavoittelemaan valtaa? Uskoiko joku heistä todella voivansa pysyä valtaistuimella tai ylipäänsä hengissä.

Vastatkoon, ken tietää.