Tuli käytyä ison kankaan ääressä pitkästä aikaa: Wall Street II.
Kelvollista käyttödramaa, muttei elämää suurempi elokuva ainakaan minulle ja tuskin kovin monelle muullekaan. Ei sellainen ikoni kuin 1980-luvun ykkösosa, mutta aikakin on toinen.
Hyvä, tai tehokas elokuva haastaa katsojan näkemykset, Stonen uusin ei siihen oikein kyennyt: rahamiesten peli on isoa ja kovaa ja miehet kylmiä, epäilemättä, mutta eikö sama tarina ole kerrottu jo lukemattomissa aikaisemmissa elokuvissa. Happy Endkin oli juttuun kuin väkisellä väännetty.
Näyttelijät: Michael Douglas pyörittää Gekkona orkesteria suvereenisti, mutta Shia LeBoufilla on liian pienet pussit nuoreksi ja nälkäiseksi pörssihaiksi.
Tai sitten katsoja on vaan itse jo niin vanha ja väsynyt, ettei mikään oikein enää sytytä . Otetaan nyt sitten vaikka miljöö: New Yorkin valot ja Manhattanin silhuetti on näytetty leffoissa jo niin monta kertaa, että sekin tuntuu jo kliseeltä.
Sitä paitsi: mitäpä sellaisella Wall Streetiä käsittelevällä leffalla tekee, josta ei saa edes yhtään (hyvää) sijoitusvinkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti