The Social Network: Facebookin syntytarina. Nörtti riitaantuu tyttökaverinsa kanssa ja alkaa kehittää ystävineen sivustoa, jossa opiskelijatyttöjä voi vertailla keskenään. Tuloksena on Facebook.
Tarina kulkee takautumina oikeusistunnon ympärillä, kun Zuckerberg riitelee entisen ystäviensä kanssa, kuka Facebookin lopulta oikein keksi ja kenelle kuuluvat rahat. Tätä voi kai sanoa paradoksiksi: Facebook julistaa kaveruuden sanomaa, mutta sen perustajista kertovan elokuvan keskiössä on riita entisten ystävien kesken.
Napakasti ohjattu, kiinnostava rakenne, erinomaisesti näytelty: Jesse Eisenberg nostelee nenäänsä täydellisesti itsetietoisena bittinerona. Elokuvan toinen paradoksi: Facebook julistaa kaveruuden sanomaa, mutta sen perustaja on erittäin epäsosiaalinen henkilö.
Orson Welles ohjasi aikanaan maineikkaan Citizen Kanen. Lehtimoguli kuiskaa viimeisenä sananaan "Rosebud". Elokuvan lopussa käy ilmi, että Rosebud oli kelkka, jolla Kane oli leikkinyt lapsena, ainoana aikana, jolloin hän oli todella onnellinen.
Charles Foster Kane on haalinut rahaa koko ikänsä vain paikatakseen lapsuuden menetystensä tuskaa. Ilmeisesti Facebookin perustaja on sitten vain halunnut paikata tyttökaverista eroamisen tuskaa, sillä elokuvan viimeisessä kohtauksessa Zuckerberg jää yksin huoneeseen ja pyytää ex-tyttökaveriaan Facebookissa (tietysti!) ystäväkseen.
Onhan se johdonmukaista, että kun 1940-luvun merkkileffa kertoi lehdistöstä, 2010-luvulla pääosassa on netti ja sen tekijät.
Mutta on elokuvalla juuret vielä syvemmälläkin kuin Citizen Kanessa. Taustalla pyörivät suuret, ikuiset kysymykset aina antiikin tragedioista lähtien: rakkauden (tai sen puutteen) ohella myös ystävyys, lojaliteetit ja petos. Facebookin perustajafirmassa taloudenhoitaja edustaa järkeä ja käytännöllisyyttä, Napsterin perustaja Sean Parker (Justin Timberlake) taas on eräänlainen satyyri, ellei peräti paratiisiin livahtava käärme, joka rikkoo muiden välit.
Katsokaa ihmeessä!
